Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin kesän 2017 epätoivoiset kirjakasat

Tämän jutun juoni on lyhyt ja ytimekäs: keräsin kolme kirjakasaa, joiden olisi tarkoitus kesän aikana huveta.



Ensimmäinen kasa: Hyllynlämmittäjät




Lähdin alkuvuodesta mukaan Sivumennen-podcastissa julkaistuun hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa luetaan kirjoja, jotka ovat päätyneet syystä tai toisesta hyllynlämmittäjän osaan. Haaste on omalla kohdallani käynnistynyt hitaasti ja nyt kesällä olisi tarkoitus saada sitä edistettyä vähintään viidellä kirjalla.

Juuri tällä hetkellä on fiilis, että voisin aloittaa Don DeLillon Putoavasta miehestä, sillä kesä ilman DonLelilloa on vähän kuin tötterö ilman jäätelöä. Yhtä lailla houkuttaisi Yukio Mishiman The sailor who fell from grace with the sea, joka on myös yksi David Bowien suosikkikirjalistalla olevista teoksista.

*

Toinen kasa: Kirjaston kirjat



Uskallan luvata lukevani ainakin Sinikka Vuolan toimittaman Eroottisen runouden antologian, sillä sen lukeminen on jo hyvässä vauhdissa ja olen luvannut julkaista sitä käsittelevän postauksen ilmestyvän blogissani heinäkuun 3. päivänä (johtuen eräästä myöhemmin ilmenevästä syystä. Nyt vielä hys hys).

Jeanette Wintersonin teoksen Why be happy when you could be normal aion lukea pride-viikolle ja Rauha S. Virtasen Seljan tytöt taas on minulle kirjabloggarien ja Ylen 101-kirjaa projektissa osunut teos. Barnesin Kuin jokin päättyisi on ollut minulla lainassa jo useamman kerran, joten olisihan se mukavaa, jos sen tällä kertaa myös lukisin. En kuitenkaan lupaa. Margaret Atwoodia en ole lukenut vuosiin, mutta nyt innostuin tästä hänen uutuudestaan nimeltä Hag-Seed, joka on Shakespearen Myrskyn uudelleenkerronta. Pitäisi varmaan ensin lukea uudestaan se Myrsky, mutta - rehellisesti arveltuna - tuskinpa tulen niin tekemään.

*

Kolmas kasa: Omat kirjat



Sekalainen seurakunta kirjoja, joita jokaista olen jatkuvasti aloittamassa, mutta aina joku toinen kirja kiilaa väliin. Pinossa toiseksi ylimpänä olevat Aino Kallaksen novellit luen klassikkohaastetta varten ja Virginie Despentesin Maailmanlopun Tytön sijoitan dekkariviikkoon. Naistenviikolle olen suunnitellut lukevani Roxana Gaytä ja Maggie Nelsonia ja sopisihan viikon teemaan myös Julyn Avokämmen. Ja sitten on se O, joka himottaa ihan pirusti, mutta samaan aikaa myös kauhistuttaa. Olen onnistunut jo etukäteen kehittämään kuvitelman, että O on aikamme Romaanihenkilön kuolema ja tästä päähänpinttymästä pitäisi nyt päästä eroon.

Niin ja runot. Vuolan toimittamaa antologiaa lukuunottamatta runot eivät ole kasoissani mukana. Runoja luen joka tapauksessa aina aamuisin ja 6. heinäkuuta me runokirjabloggarit järjestämme Runokävelyn (lisätietoa blogin sivupalkissa), johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan.


Mukavaa lukukesää kaikille! 

Kommentit

  1. Kaikinpuolin hyvältä näyttää! DeLillo ja Atwood on tutustumatta ja just eilen listasin ne ehdolle omalle kesälukulistalle. Jostain syystä tekee mieli lukea käännettyjä jännäreitä. Niissä on mulle kesäfiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet lukevat dekkareita kesäisin. Omalla kohdalla dekkarit on viime aikoina jääneet aika lailla paitsioon. DeLillo on kyllä hyvä ja välillä ihan jäätävän hyvä. Nythän häneltä on tulossa uusi suomennos joskus syksymmällä.

      Poista
  2. Silmä lepää näissä kirjakasoissa - etenkin kun on ollut pari viikkoa täysin lukematta (kirjallisuutta). Nyt tekisi mieli suorastaan rypeä kirjoissa. Olen tuon Mishiman kirjan lukenut: siinä on todella painostava ja hikinen tunnelma. Ei ollut ihan lemppareitani, mutta kestää toisenkin lukukerran eli jäi omaan hyllyyni.

    Antoisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli olet ollut pari viikkoa ilman kirjoja. Voi kamala, varmaan jo ollut jotain vieroitusoireita. :D Olikin muuten jo sua ikävä ja ehdin miettiä, että mitäköhän sulle kuuluu, mutta sitten näin FB:stä että olet ollut retkeilemässä.

      Aloitin jo Mishimaa. Hikinen tunnelma ihan konkreettisestikin, mutta myös muutoin.

      Poista
  3. Otan osaa, kasoja täälläkin.

    PS
    Runokirjabloggarina olo on antoisaa, mutta myös rankkaa :) Eroottisen runouden antologian lisäksi odottaa pari Leinon koottua ja kymmenkunta (onneksi ohutta!) nykyrunokirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty sulattelemaan runoja kovin nopeasti. Olen niiden kanssa vähän kuin lehmä, märehdin. :D

      Poista
  4. Onpa houkuttelevia kasoja! Aikamoisia kasoja löytyy täältäkin. Kaikkia en taida saareen raahata. Muutenkin lomailuuni kuuluu käynnit kesäpaikkakuntani kirjastossa ja jätän sattuman varaan mitä sieltä tarttuu mukaan. Pääosin ruotsinkielisessä kunnassa löytyy suoraan hyllystä sellaisia suomenkielisiä kirjoja, joita Helsingissä saa jonottaa pitkäänkin. Itsepalvelukirjastoon pääsee kirjastokortilla sisään myös aukioloaikojen ulkopuolella ja on aina elämys seikkailla tyhjässä kirjastossa. Vain minä ja ne kaikki kansien välissä olevat ystävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä oiva etu, että ruotsinkielisellä seudulla suomenkielisten kirjojen kohdalla voi tehdä oivallisia kirjastolöytöjä. En ole koskaan käynyt itsepalvelukirjastossa ja se kiinnostaisi kovasti. On varmasti ihan omanlaisensa tunnelma - varsinkin, jos ulkona sataa ja myrskyää ja kummitukset kirjojen välissä oikoo jäseniään ....

      Poista
  5. Tuttua!
    Minullakin on Eroottisen ruonouden antologia ja sen lisäksi jotain alle 30 kirjaa kirjastosta lainassa. Molempiin päihin työtasoani - kasoille altis paika, kun se on seinästä seinään ikkunan alla, tämä kone keskellä - niin näihin päihin oli kertynyt kasoja aina sitä mukaa, kun joku kirjoitti kiinnostavasta kirjasta, joka minulla on omassa hyllyssä ja johon tekisi mieli palata. No, siirtelin ne paikoilleen. Turha toivo, aikaa on kuitenkin rajattu määrä ja muutakin tekemistä. Ja ikä hidastuttaa :) lukemisessakin.

    Runoja on tuolla lainakasassani muutaman nuoren 1- 3 kirjaa julkaisseen runoilijan koko tuotanto. Katsotaan, tuleeko luetuksi ja varsinkin, tuleeko kirjoitetuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautin kirjastoon nyt aika paljon, koska alkoi jo melkein ahdistaa ne kasat. Tähän postaukseen olen kerännyt vain ne, jotka olen suunnitellut lukevani lähiaikoina ja monta teosta jäi siltikin kasoista pois. Olen yrittänyt, että lukisin ostamani kirjat, mutta eihän se ole toteutunut. Jatkuvasti kertyy uusia, jotka on ihan pakko ollut ostaa heti paikalla ja silti niiden lukemisessa kestäääääääääääääääääääääää.

      Runojen kanssa olen erityisen hidas ja siltikin tuntuu aina, että kun luen runoja, niin olisi pitänyt lukea vielä useampaan kertaa ja useammasta näkökulmasta, jotta olisi tehnyt runoille oikeutta.

      Poista
    2. Omppu, koen samoin runoista. Ne ovat niin tiivistettyä kirjallisuutta, että niille pitäisi antaa aikaa.
      Otan noita runokokoelmia pian koittavaan viikon lomareissuuni ja ehkä oheen yhden ohuen romaanin. Näin tulen palanneeksi runoihin uudelleen, kun ei ole muuta "ahmittavaa".

      Poista
    3. Nyt on sulla kyllä ovela taktiikka. Ihan suorastaan nerokas. :D

      Poista
  6. Eroottisen runouden antologia täälläkin hankittuna, mutta luulempa vaan, että bloggaaminen siitä jää, en varmaan tule kahlanneeksi sitä koskaan kokonaan läpi, vaan lueskelen sieltä täältä silloin tällöin.
    Eniten odotan sulta bloggausta tuosta Barnesista, se kolahti mulle joskus tosi kovaa, olisi hauska kuulla kuinka sulle käy. Monet ei ole tykänneet siitä ollenkaan, mutta musta se on loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt lukenut Eroottisia runoja jotain neljänneksen ja tosiaan luvannut siitä kirjoittaakin. Jotain :D

      Tuo Barnes joo, se nyt varmaan vihdoin ja viimein pitäisi lukea. Se on mulla nyt lainassa jo toista tai kolmatta kertaa eli yhteensä laskien se on ollut mulla lainassa varmaan jo vuoden päivät. Muistan muiltakin kuulleeni siitä kehuja.

      Poista
  7. Ah, niin ihania ja tutunoloisia kasoja! Tuo Julian Barnesin teos on oiva - ja siihen liittyen luen muuten justiinsa (viimeinkin) Barnesin Flaubertin papukaijaa. Se on hieno - kyllä Bowie tietää! Liukkosen O ei napostele tällä hetkellä yhtään, mutta ehkäpä syksyn pimenevinä iltoina sitten...

    Ja vielä! Kylläpäs alkoi kiinnostaa, mikä on tuo asia, mistä pitää olla vielä "hys hys" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli lisää puoltoääniä Barnesin kirjalle. Aloitin nyt Bowien listalta Mishiman. Jotenkin vieläkin kun luen niitä hänen listalla olevia kirjojaan niin alan aina ajatella, että hän on lukenut juuri nämä samat sanat ja mietin, että mitä hän on ajatellut. Vähän hassua, mutta niin se vaan menee.

      Eikös O olis ihan mainio jonnekin laiturin nokkaan?

      No ei tuo oikeestaan ja tarkemmin ajateltuna ole niin hys hys. Kyse on vaan siitä, että laskeudumme runokävelylle runopostausten myötä ja minä sitten otin kirjoittaakseni tuon eroottisten runojen antologian. Tervetuloa kävelylle mukaan, jos olet maisemissa.

      Poista
    2. Minullehan kävi tuon Barnesin kanssa niin, että luin sen keväällä englanniksi melkein loppuun kunnes tajusin että olen lukenut sen jo muutama vuosi sitten suomeksi. Onneksi on ihan loistava kirja, joka kyllä kestää useamman lukukerran :)

      Poista
    3. Mullekin käy välillä noin ja erityisen sekoittavaa on myös, kun välillä lainaan kirjoja, jotka palautan lukemattomina takaisin kirjastoon, niin siitä jää helposti mielikuva, että kirja on luettu.

      Barnes on nyt niin paljon saanut huomiota jo tässä postauksessa, että päättelen siitä jotain. :D

      Poista
  8. Onpas mielenkiintoisia kesäpinoja! Haluaisin lukea monta samaa kuin sinulla on suunnitteilla, tai siis etenkin montaa samaa kirjailijaa, ensimmäistä kertaa tai lisää, esim. Don DeLilloa, Julian Barnesia (Kuin jokin päättyisi on hyvä!), Vladimir Nabokovia, Jeanette Wintersonia, Maggie Nelsonia ja ja... Mutta kaikenlaiset pinot ne huojuvat täälläkin, joten en uskalla vielä haaveilla edellisistä nimistä ennen kuin saan nykyiset luettua. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan bloggauksiasi, toivottavasti saat luettua näistä mahdollisimman monta jo tämän kesän aikana. Lukuiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmas ääni Barnesin kirjalle. Kai sen lukemista pitää nyt alkaa ihan vakavasti harkitsemaan. DeLilloon olen hurahtanut pahemman kerran. Hän saa aina pääni sekaisin kiinnostavalla tavalla. :D

      Suhteeni Nabokoviin on hankala, mutta kun luin taannoin Kalvaan hehkun, niin pääsin jotenkin yli Lolita-traumastani.

      Lukuiloa sinullekin. Tänä kesänä ehtii vaikka mitä (tai siltä se nyt ainakin vielä näin alkukesästä tuntuu) :D

      Poista
  9. Selvää liioittelun makua on ollut minullakin ilmassa blogipostausta tehdessäni. Varsinkin jos ottaa huomioon kuinka hitaasti olen märehtinyt kirjoja, tämän hetkiset kirjat vaativat aikansa. Nabokovia löytyy minultakin, tosin Lolitan muodossa. Kaksi viikkoa olen lueskellut noin sataa sivua, mutta ihan tarkoituksella hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti viime kesänä lukea Lolita uudestaan, mutta jäi ajatuksen asteella. Kirjankin ostin sitä varten. Nabokov on kuitenkin niin paljon enemmän kuin vaan Lolitan kirjoittaja, joten haluan ehdottomasti lukea häneltä muutakin. Olen siis aiemmin lukenut vaan Lolitan ja Kalvaan hehkun.

      Hitaasti lukeminen on ihanaa ja varmaan jo harvinaistakin nykyisin :D

      Poista
  10. Tämä lämmitti! Ihana nähdä, että toisillakin on näitä loputtomia kasoja. Kannan kirjastosta kirjoa kotiin siihen malliin, että varsinkin tämä hyllynlämmittäjien pino ei pienene ollenkaan. Ihania lukuhetkiä sinun kesääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kasat on lähinnä pintaliipaisu. Jos ottaisin hyllyistä kaikki kirjat, joita en ole lukenut, pitäisi laittaa silmät kiinni. :D Oikeesti ihmettelen, kun joku sanoo, että ei millään keksi mitään luettavaa. Se on ongelma, josta en omaa ollenkaan kokemusta.

      Samoin sinulle mukavaa lukukesää!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän