Siirry pääsisältöön

Kirjallinen retki Pohjoismaissa - haastepurku






Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste alkoi 2.12.2014 ja se päättyy 2.12.2015 eli ihan muutaman päivän kuluttua. Haastetta emännöi Anna minun lukea enemmän -blogin Annami.

Lähdin tähän haasteeseen mukaan alunperin ajatuksella "eiköhän sitä muutama pohjoismainen kirja tule vuoden aikana luettua." Tällä taktiikalla myös etenin ja plakkariin kertyi seuraavat yhdeksän teosta:


Ruotsi
Katarina Wennstam: Alfauros
Victoria Larsson: Ett norrländskt trauma
Katarina Wennstam: Petturi

Norja
Karin Fossum: Varoitus
Per Pettersson: Hevosvarkaat
Hanne Ørstavik: Vecka 43

Tanska
Jonas T. Bengtsson: Submarino
Peter Høeg: Susanin vaikutus

Islanti
Sjón: Poika nimeltä kuukivi


Mainetta ja kunniaa tästä haasteesta sai seuraavasti:

"Minimisuoritus haasteeseen on kaksi kirjaa, jotka eivät saa olla samasta maasta.
Jos luet kustakin maasta yhden kirjan, olet Pohjoismaissa reissaaja.
Jos luet kustakin maasta kaksi kirjaa, olet Pohjoismaiden tuntija.
Jos luet jostakin maasta vähintään neljä kirjaa (muista kuitenkin minimisuoritus!), olet kyseisen maan kirjallisuuden taituri."


Haasteen sääntöjen mukaan suoritukseni kuuluu kategoriaan: Pohjoismaiden reissaaja. Yhdellä islantilaisella lisäteoksella olisin kohonnut luokkaan Pohjoismaiden tuntija, eikä kauaksi jäänyt myöskään, että olisi Ruotsin tai Norjan kirjallisuuden taituri.

Kiitän Annamia mukavasta haasteesta ja terveisiä kaikille kanssareissanneille!



Kommentit

  1. Sjón on taitava kirjoittaja, ja tuo Kuukivi-kirja on roikkunut minulla lukulistalla. Vaan enpä saanut sitä luettua tähän haasteeseen, vaikka Islannin ainokaiseni onkin Sjónilta. Susanin vaikutus on minunkin listallani. Se oli ihan viihdyttävää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin Kuukivi oli aika pitkään listalla ja sitten oli joku bloggaus (en nyt muista kenen), joka vakuutti, että tilanne pitää korjata. Susanin vaikutus ei vastannut odotuksiani, mutta oli siinä paljon pointtia siitä huolimatta. Kiitos MarikaOksa kommentista.

      Poista
  2. Susanin vaikutus on minunkin listallani, mutta vielä bloggaamatta. Jää vähän viime tinkaan koonnin tekeminen, mutta kiva haaste. Innostuin dekkareista pitkästä aikaa.

    Sjón ja Pettersson jäivät vielä tutustumatta, mutta kiinnostaisivat kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän haasteeseen ei varmasti ollut pulaa luettavista dekkareista, kun pohjoismainen dekkari on viime vuosina ollut varsin voimissaan. Minullakn Wennstam menee jollakin tapaa dekkarisarjaan, vaikka tosin hänen teoksissaan on mielenkiintoisempaa muu kuin se itse dekkaripuoli.

      Sjóniin kannattaa tutustua ja monet liputtavat myös Petterssonia. Itse en jälkimmäisestä niin hirveästi innostunut, vaikka Hevosvarkaat laadukas onkin. Jollakin tapaa koin olevani sen kohderyhmän ulkopuolella. Kiitos kommentista Elina.

      Poista
  3. Pitäisi saada blogattua yksi norjalainen dekkari ja vielähän tässä ehtisi parannella tulosta Tanskan osalta.
    Kiinnostuin tuosta sun toisesta ruotsalaisesta, näin norrlantilaisena. ( kyllä sanon "ja" vetämällä henkeä mutristettujen huulten välistä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti kun kuulin tuosta Larssonin teoksesta, niin tilasin sen netistä. Tämähän kertoo Juha Valjakkalasta, jonka luin juuri taas kerran jättäneen palaamatta takaisin vankilaan. Ei tuo ns. kirjallisesti ole mikään huipputeos, mutta on kiinnostavaa lukea, miten suosittu Valjakkala teoistaan huolimatta oli aikanaan ruotsalaisten teinityttöjen keskuudessa, joista yksi oli kirjailija itse.

      Kiitos kommentista Serentis.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä