Siirry pääsisältöön

Synttäriarvonnan voittajat



Blogini on viettänyt 1-vuotissynttäreitä ja asiaa juhlistaakseni järjestin arvonnan. Onnettarena toimi  tyttäreni.

Rumpumusiikkia.

Lisää rumpumusiikkia.

Painostavaa hiljaisuutta.

Ta-daa.






1. palkinto eli Paris. Finnkinon leffaliput voitti: Marjatta Mentula

2. palkinto eli London. Kalenterikirjanmerkit voitti: Pihi nainen

3. palkinto eli New York. Yllätyspalkinnon voitti: Mai Laakso


Onnea voittajille ja kiitos vielä kaikista onnitteluista, jotka ilahduttivat minua kovasti.

Te, joita arpa suosi, laittakaahan yhteystietonne osoitteeseen: omppuapple@gmail.com niin pääsen lähettämään voitot.




Kommentit

  1. Voi kiitos kaunis sinulle, ihana New York, New York :)

    VastaaPoista
  2. Mai, laitatko vielä sähköpostiin yhteystietosi, niin pääsen lähettämään sinulle yllätyspalkinnon.

    VastaaPoista
  3. Onnea voittajille ja kiitos sinulle siitä että olet <3

    VastaaPoista
  4. Kävinkin täällä jo mielessäni kiljumassa voittoa mutta en näemmä muistanut fyysisesti tehdä mitään. Kirjanmerkit tulevat todelliseen tarpeeseen, kiitokset! Laitan sinulle meiliä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meili tulikin jo. Onnea London-voitosta. Laitan tällä viikolla postiin.

      Poista
  5. No, voi ihmettä, kiitos, kiitos Omppu! Leffalipuille on aina käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea voitosta Marjatta. Yritän saada postiin tällä viikolla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä