Siirry pääsisältöön

#bloggaritmessuilla

Bloggaajat kirjamessuilla

Kaverit on rymynny kirjamessuilla jo monta päivää, mutta itse pääsen touhuun mukaan vasta tänään sunnuntaina. En edes ole messuihminen. Hirmuinen määrä kirjoja ja kiinnostavia tuokioita - ylistimulaatio uhkaa jo pelkästä ajatuksesta.

Selvitäkseni hengissä tein alustavan ohjelman, jota sitten hädissäni räpellän messukeskuksessa, kun olen hukkua kirjallisiin houkutuksiin.

Se menee näin (teoriassa, käytännössä tuskin sinne päinkään)

12.30 Kirjailija ja some-julkisuus (keskustelemassa Tommi Melender). M.U.S.T

13-14 bloggaripäivystäjänä bloggarien omalla osastolla Boknäs 6g85. Tule sinäkin, etten istuskele siellä yksinäni.

14.00 Peter von Bagh: Muisteja

14.30 Tähtihetki: Rosa Liksom

15 Kirjailijana Venäjällä

15.30 Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa

15.30 Juha Itkonen: Ajo

16.00 Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta sadusta

16.00 Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

16.30 Kirjoittamassa Italiassa

17.00 Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä

17.30 Aika velikultia - tuntemattoman sotilaan mieskuva

17.30 Susijengi - Pohjolan perukoilta Euroopan huipulle


Törmäillään!


Kommentit

  1. Minun eilinen messuvisiittini jäi valitettavan lyhyeksi, paljon kiinnostavaa ohjelmaa olisi ollut tarjolla. Kovin mielelläni siis luen raportteja messutapahtumista, toivottavasti myös sinä kirjoitat havainnoistasi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip